Taiteilijasta ja taiteesta
Taina Kokkonen on syntynyt Kajaanissa, ja lukion jälkeen hän opiskeli vuosina 1980–1983 Kankaanpään taidekoulun grafiikan linjalla. Koulun jälkeinen työhuoneen puute suuntasi puu- ja linopiirrosten tekemiseen, mikä tosin tuntui muutenkin hänelle luontevalta tekniikalta. Hän tunsi silti tarvetta saada vielä muuta, teoreettisempaa taiteeseen liittyvää opetusta, mistä syystä hän haki ja pääsi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa.
1987 Kokkonen muutti Helsinkiin. Hieman myöhemmin 1990-luvun alussa hän sai työtilan Grafiris-työhuoneelta Tehtaankadulla, jolloin hän saattoi jatkaa puupiirrosten tekemistä täysipainoisemmin. Kokkonen valittiin Suomen Taidegraafikoiden liiton jäseneksi 1994 ja samana vuonna hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä Galleria Lindblomilla.
1997 Kokkonen sai kolmen kuukauden Pépinières-matkastipendin, jonka turvin hän muutti Berliiniin. Elämä suurkaupungissa oli halpaa ja mielenkiintoista, joten hän jäi Berliiniin lopulta useammaksi vuodeksi. Takaisin Suomeen ja Helsinkiin Kokkonen muutti vuonna 2000. Hän sai työhuoneen vanhojen ystäviensä myötävaikutuksella Arabian taidegraafikkojen tiloista Arabianrannasta.
Kankaanpään taidekoulun jälkeen Kokkonen teki puupiirrosten ohella joitakin monotypioita, joiden kasviaiheet on sommiteltu impressionistisen viitteellisesti ja vapaamuotoisesti, liukuvin väripinnoin. 1980-luvun kohopainotyöt ovat puolestaan pääsääntöisesti värilinoja. Ne esittävät miltei yksinomaan henkilöaiheita. Linopiirroksissa korostuu iskevän voimakas väriskaala, jossa punaisen sävyt ovat usein hallitsevassa asemassa. Henkilöaiheet on kuvattu yleensä korostetun urbaanissa miljöössä. Tunnusomaista näille varhaiskauden värikkäille linoille sekä joillekin puupiirroksille on mustien linjojen terävyys ja eräänlainen sähäkkyys.
1990-luvun alkuvuosina Kokkonen luopui lähes kokonaan henkilöaiheista ja siirtyi pääasiallisesti kasvimaailman kuvaamiseen. Puiden taipuilevat, liaanimaiset oksistot ja rungot sekä kukkien piikikkäät varret ja hehkuvat kukat ilmentävät vitalistista elämänvoimaa. Koko 1990-luvun tuotannolle on ominaista teosten kiihkeä rytmi ja liikkeen tuntu. Ne sisältävät spiraalimaisia rakenteita ja kierteisiä kompositioita. Lämpimät maavärit ja hehkuvat sävyt yhdessä viidakkomaisine kasvistoineen, juurakoineen ja pimeydessä hohtavine kukintoineen luovat kuviin voimakasta tunnetta ja aistillisuuden tuntua.
Luontoon liittyvät aiheet ovat ylipäätään keskeistä ja pysyvintä kuvastoa Kokkosen tuotannossa.
Valolla on ollut myös tärkeä asema Kokkosen grafiikassa alusta alkaen. Hänen teoksilleen on tyypillistä, että kuvien elementit, kuten kasvit ja kukat, on esitetty lähes siluettimaisesti taustalta kajastavaa vaaleutta vasten. Viime vuosien töissä se ei tule pelkästään taustalta vaan itse aiheetkin saattavat säteillä ja hehkua valoa. Valon avulla Kokkonen on myös tavoitellut eräänlaista leijuvuuden tuntua. Hän on pyrkinyt saamaan aiheensa ikään kuin ilmaan, nousemaan ja laskemaan.
Useille Kokkosen 2000-luvun kompositioille on ominaista lisäksi tietty symmetrisyys keskiakselin suhteen. Vaikka kuvien vasen ja oikea puoli voivat näyttää ensi silmäyksellä toistensa peilikuvilta, ne eivät kuitenkaan ole identtisiä, vaan niissä on aina pieniä eroavaisuuksia. Symmetrian ohella myös koukeroiset ja rytmikkäät linjat tuovat Kokkosen kuviin hienoista dekoratiivisuuden tuntua, joka korostaa sopivasti teosten sisällöllisiä pyrkimyksiä.
Viime aikoina Kokkonen on tehnyt useita pallo-tematiikkaan liittyviä töitä, jossa pyöreät elementit leijailevat avaruudellisessa tilassa. Kuvista ei välttämättä ilmene, onko kyse mikro- vai makrokosmoksen ilmiöistä, atomeista vai planeetoista. Kokkonen on vähitellen ohentanut värejä. Hän käytti aikaisemmin paksuja värikerroksia, nykyään useita ohuempia sävypintoja.
Esittely perustuu Erkki Anttosen artikkeliin Taina Kokkonen – värin ja valon puupiirtäjä